Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tila

Kuvagalleria ♦ Tarhausjärjestys ♦ Päiväjärjestys ♦ Ruokintaohjeet

  Kuten jo etusivulla tuli mainittua, sijaitsee Hiisivuoren ratsastuskoulu Hiisijärvi -nimisen kunnan alueella, noin viden kilometrin päässä keskustasta. Hiisivuori on rakennettu Hiisijärven rannan tuntumaan ja talli on saanut nimensä lähellä sijaitsevasta korkeasta mäestä, jota nimitetään Hiisivuoreksi. Tallin lähimaisemaan kuuluu myös paljon metsää sekä peltoa. Metsässä kiemurtelee varmasti maan parhaat maastoilupolut ja maneesin takana alkavalla pellolla on paljon tilaa kouluvääntöä tai laukkaspurtteja varten.

  Tilaan kuuluu yli sata vuotta vanha navetta, joka remontoitiin hevosille sopivaksi asumukseksi vuoden 2014 aikana ja johon on rakennettu jatkoa helmi-maaliskuussa 2016. Lisäksi tilalta löytyy valaistu, 30x60 m kokoinen ratsastuskenttä ja upouusi 20x40 m kokoinen maneesi pienellä katsomolla varustettuna. Tallipihalta löytyy myös kahdeksan tarhaa, sekä verkkoaidalla ja vanhoilla seipäillä aidoitettu lammashaka. Kesäisin tilan läheisille pelloille on rakennettu myös valtavat laitumet. 

  

  Talliin astuessa löytää ensimmäisenä kaksitoista tilavaa, 3x4 metrin kokoista karsinaa. Tallin perällä vasemmalla puolella on ensin vanha maitohuone, josta löytyy nykyisin hoitajien ja yksityishevosten omistajien lokerot. Sen vieressä on vesiboksi, joka on pienestä koostaan huolimatta tarpeeksi tilava hevosen pesemiseen. Puisien pariovien takaa löytyy heinälato sekä rehuvarasto, jossa kaikki hevosten rehut säilytetään siististi hyllyissä. Vesiboksia vastapäätä käytävän toiselta puolelta sijaitsee satulahuone hevosten varusteille. Satula- ja suitsitelineiden lisäksi huoneessa on pöytä ja penkki eväiden syömistä ja tavaroiden säilyttämistä varten, sekä kaappi, jonka keskihyllyltä siististä rivistä löytyy jokaisen hevosen harjalaatikko.

  Talli on saanut vuonna 2016 myös jatkoa heinäladon perään, niin että tämä "toinen talli" lähteekin toiseen suuntaan, jolloin tallista tuli väärinpäin olevan L-kirjaimen muotoinen. Kakkostalli on oikeastaan yksityistalli, sillä sen karsinat ovat varattu yksityishevosille. Tallista löytyy kaikkiaan viisi karsinaa, joiden lisäksi tallin toisessa päässä, rehuvaraston seinän toisella puolella on kakkostallin varustehuone. Varustehuoneessa on satula- ja suitsitelineiden lisäksi sohva, pieni pöytä, sekä iso hyllykkö, jossa on kullekin yksityishevoselle varattu yksi hyllyrivi tilaa varusteille. Toisessa tallissa ei ole oikestaan muuta, ulospääsee sekä heinäladon ja toisen tallin kautta, että tallin päädyssä olevista isoista pariovista.

  Vuoden 2016 loppupuolilla, oikeastaan tarkalleen ottaen marraskuussa, sai höpsö omistajakaksikko päähänpistoksen pihatosta. Niinpä leirimökin taakse, mihin ennen on tehty aina kesäisin yksi laitumista, pistettiin aidat ja mökki pystyyn. Ihan helppoa se ei ollut, varsinkin kun remonttihommissa tunnettu poropeukalo allu yritti mahtavilla nikkarointitaidoillaan pystyttää valmiiksi tilattuja osia.. Mutta, nyt, kun maneesin takana seisoo punainen hirsiseinistä koottu hökkeli, ei tulokseen voi olla kuin tyytyväinen. Suojaisa, joskin hieman pienehkö rakennus majoittaa neljä ponia tai pienikokoista hevosta. Tarkoitus tallia tai hevoskantaa ei ole tästä enää laajentaa, pihatto vain tuntui parhaimmalta ratkaisulta tallin paksukarvaisimmille polleille.

  Aikalailla tallia vastapäätä pihan toisella laidalla nököttää Hiisivuoren maneesi. Se on kooltaan 20x40 metriä, ei järin suuri mutta ei liian pienikään. Maneesin rakennusprojekti saatiin päätökseen keväällä 2015, jonka jälkeen se onkin ollut ahkerassa käytössä. Maneesi on valoisa, sillä siellä on suuret ikkunat joista pääsee sisään luonnonvaloa lisäksi katossa roikkuu tehokkaat valaisimet. Maneesin hiekka on melkein valkoista kuituhiekkaa, mikä lisää valoisuuden määrää entisestään. Maneesimme ei ole lämmitetty, mutta seinien eristeiden ansiosta lämpötila pysyy talvellakin juuri ja juuri plussan puolella joten maneesissa on mukava lämpötila paukkupakkasillakin. Maneesiin on rakennettu kiinni pieni estevarasto, jonne pääsee katsomon kautta. Estevarastossa puomit ja muut estetarvikkeet ovat siistissä järjestyksessä saatavilla aina, kun niitä tarvitsee.

  Maneesin vieressä on suuri, 30x60 metrin kokoinen ratsastuskenttä. Kentän pohja on myös vaaleaa kuituhiekkaa, joka imee kosteuden hyvin sisäänsä eikä lätäköitä pääse muodostumaan rankkasateillakaan. Hyvän pohjan ja jokaisen sivun keskellä olevan lampun ansiosta kentällä voi ratsastaa syksyn pimeinä ja kosteina iltoina melko hyvässä valossa ulkona. Kenttä on aidattu valkoisin puuaidoin. Talvella kenttä aurataan lumesta ja yritetään pitää ratsastuskunnossa, joten kenttä on ympärivuotisessa käytössä. Erityisesti yksityishevosten kannalta se on hyvä, sillä ratsastustuntien aikaan maneesiin ei pääse ja harva kerkeää ratsastamaan päivälläkään.

  Tarhoja Hiisivuoressa on kahdeksan kappaletta, ja jokaisessa tarhassa tarhaa kaksi hevosta. Aidat ovat samanlaiset valkoiset puuaidat, kuin kentälläkin, jonka lisäksi lankkujen välissä kiertää sähkölangat pahimpien karkailijoiden varalta. Tarhat ovat melko suuret ja hyväpohjaiset, joten saa sataa viikon verran putkeen ennen kuin tarhat muistuttavat enemmän kuralätäkköä, kuin hevosen tarhaa.
  Vähän tarhoista eteenpäin löytyy Varpun ja Vuokon oma lammashaka, jossa on lampaille sopiva pihatto. Lammashaan aidat ovat rakennettu vanhoista heinäseipäistä ja verkkoaidasta, sillä lammaskaksikkomme on etevä pääsemään vapauteen. Lammashakakin on hyväpohjainen ja sieltä löytyy pieni mäennyppylä ja muutama suuri koivu. Pihatossa lampailla on paksu purupatja kylmien talviöiden nukkumapaikaksi.

  Kesäisin maneesin taakse pellolle rakennetaan suuret laitumet, joissa hevosilla on tilaa kirmailla ja nauttia kesälomastaan. Laitumia rakennetaan aina kaksi ja hevosemme jaetaan näihin omiksi laumoikseen. Laitumet jatkuvat aina metsän reunaan asti, jossa hevosilla on paahtavan auringon suojaksi puita. Portit sijaitsevat aivan maneesin takana ja niiden läheisyydessä on suuret vesiastiat, sekä letku lähes aina vedettynä valmiiksi laitumille vesisaavien täyttöä varten.

  Hiisivuoresta löytyy monenlaisia maastoreittejä. Tallin lähiympäristössä on peltoa, metsää ja pinnanmuodot vaihtelevat jonkin verran. Jos jaksat ratsastaa viiden kilometrin verran tallilta pohjoiseen päin, pääset hiekkakuopille jossa on loistava paikka tehdä mäkitreeniä hevosen kanssa. Metsästä löytyy hyviä polkuja, mutta jos välttämättä tahtoo, niin voihan sitä omatkin polut tehdä. Tallilaisten ehdoton suosikkireitti kulkee ensin pienen matkan pellon reunaa, ennenkuin kääntyy metsään leveälle kärrypolulle. Polku mutkittelee metsän siimeksessä ja haarautuu lopulta kahdeksi. Oikealle lähdettäessä matkan varrelta löytyy paljon erilaisia maastoesteitä, kuten tukki ja pieni puro jota käytämme vesiesteenä. Vasemmalle lähdettäessä polku jatkuu ilman esteitä. Jossain vaiheessa eteen tulee taas puro, mutta nyt se on leventynyt jo miltei joeksi, joten sen yli on rakennettu kaunis pieni kaarisilta. Hiisivuoren hevoset eivät yleensä pelkää siltaa, mutta joskus joku hevonen päättääkin olla ylittämättä sitä.
  Muutaman kilometrin päässä polut palaavat takaisin yhteen, ja pian se muuttuukin leveäksi laukkasuoraksi, jolla on pituutta miltei kilometrin verran. Maastojen kohokohta onkin aina laukkabaana, jossa saa ratsastaa niin lujaa kuin vain suinkin uskaltaa! Laukkabaanan jälkeen reitti jatkuu kapeana polkuna takaisin tallille järven rantaviivaa seuraten.

Järven kärki, joka sijaitsee vain muutamman sadan metrin päässä tallista, on hyvä hevosten uittopaikka nopean syventymisensä ansiosta. Hieman kauempana on pieni hiekkaranta, josta löytyy vanha kota ja laituri. Ranta on kuitenkin usein kuumimpinakin kesäpäivinä aivan autio, liittyneekö tähän vanha tarina Hiisijärven hiidestä?

  

Tallin työntekijöiden esittelyt

Hiisivuoressa perus tallihommat ja arjen pyörityksen hoitavat tallin omistajattaret allu ja Juulia, mutta lisäksi esittelyistä löytyy muun muassa tallin vakio kengittäjä ja luotto eläinlääkäri.

 

Alicia Eriksson, toinen omistajatar

"allu"

Tämän intoa ja iloa puhkuvan, ehkä hieman oudon tallin omistajan kutsumanimeen "allu" olet taatusti törmännyt, kenties et tiennyt edes ennen tätä, että naisen oikea nimi on Alicia. Alicia Eriksson, kyllä. Nimi viittaa hieman ruotsin suuntaan ja Alicia onkin kotoisin jostain vaasanseudulta ja on oikeastaan suomenruotsalainen. Allu ei ole koskaan pitänyt Alicia nimestään, joten hänen kutsumanimekseen on vakiintunut vain allu. Hän pitää Hiisivuoressa kaikki tunnit, päivittää tallin nettisivut ja aika usein myös pyörii tallissa. Nainen pitää kaikesta hevosiin liittyvästä, mutta esimerkiksi kaupunki ostoksia allu tuntuu sysäävän jatkuvasti tallin toisen omistajan harteille. Myöskään siivoaminen tai ruuan laitto eivät kuulu hänen bravuureihinsa, toisin kuin ruokinta ja lannan lappaaminen. 

Kuten jo aiemmin mainittiin; allu suorastaan hohkaa intoa ja iloa ympäristöön saadessaan tehdä suosikki hommiaan. Nainen ottaa huomioon kaikki kävijät ja perehdyttää heitä mielellään tallin toimintaan, vaikka välillä kuullaankin hänen jupinaa siitä, miten tämä olisi hoitajien ja muiden hommaa. Tallissa allu jutustelee rennosti kenen tahansa kanssa, ikään tai kokemukseen katsomatta. Ratsastuksenopettajana Alicia on vaativa, mutta myös erittäin positiivinen ja kannustava. Hän jaksaa aina huomauttaa oiotuista kulmista ja vinoista ratsuista, mutta kehuu myös vuolaasti joka väliin onnistumisia.

Allu on reilu 170 cm pitkä ja päässään hänellä on ruskeat, pitkähköt hiukset (jotka tosin usein muistuttavat enemmän harkanpesää..). Vihreät silmät tuikkivat kuin smaragdit tämän innostuessa jostain hevosiin liittyvästä. Tallissa alluun törmää usein käytännöllisissä, mutta siisteissä vaatteissa. Lähes poikkeukselta jaloissa istuvat samat kuluneet tumman siniset ratsastushousut, joista löytyy bling bling yksityiskohtia. Tosin näitä "yksityiskohtia" ei taida olla enää, sillä timantit ovat irtoilleet housujen laadusta huolimatta ajan saatossa. Yllään allulla on kesäisin miltei aina pikeepaita, syys ja talvikeleillä pusakka tai kevyt takki ja talvella joko toppaliivi tai untuvatakki, jonka hän on ostanut ilmeisesti halpa-hallista viitisen vuotta takaperin vaivaisella viitosella. Säästeliäisyys useissa asioissa taitaakin olla naisen hyve..
 

 

Juulia Haapakoski, toinen omistajatar

Juulia on toinen Hiisivuoren omistajattarista. Siinä missä allu huolehtii ratsastustunneista ja muusta tärkestä, huolehtii Juulia tallin siivouksen ja hevosten ruokinnan. Vaikka Juulia ei yleensä ratsastustunteja pidäkään, on hyvin todennäköistä että naisen löytää tallilta. Positiivinen nainen omistaa erittäin huonon huumorintajun ja hänet on helppo saada nauramaan. Joskus Juulia istuu katselemassa ratsastustunteja, mutta yleensä hänet näkee tekemässä jotain hyödyllistä sisätyötä tai juomassa kahvia, jota nainen juokin luvattoman paljon. Toisin sanoen hänellä on lähes aina kahvikuppi kädessään tai hän on kahvinkeittopuuhissa.

 

Juulia suorastaan rakastaa ruuanlaittoa, toisin kuin allu. Tallilta löytyykin oikeastaan aina mitä herkullisempia leipomuksia; on suolaista ja makeaa, kakkua ja sämpylää ja kaikkea siltä väliltä. Nainen osaa pitää huolen siitä, ettei kukaan pääse vahingossakaan laihtumaan tallitöitä tehdessään.
Puhelias nainen puhuu usein kuin papupata, ja jos hänen kanssaan aloittaa keskustelun niin sitä tosiaan saa jatkaa niin kauan, että ehtii vaivihkaa livahtaa paikalta. Aina-niin-positiivinen nainen löytää jokaisesta asiasta hyviä puolia.

 

Vaikka Juulia osaa tehdä töitä todella pikkutarkasti, on hän yleensä todella suurpiirteinen. Riittää, että asiat on tehty "vähän sinne päin". Ratsastuksenopettajana nainen on kuitenkin vaativa eikä päästä oppilaitaan helpolla. Onnistumisia hän ei jätä koskaan huomioimatta, vaan kehuu vuolaasti. 
  Juulia on vähän boheemi persoona ja tykkää elää hetkessä. Joskus naisen päähänpistoja saa olla estelemässä, ettei hän keksi tehdä mitään tyhmää, esimerkiksi ostaa tallin täyteen miniatyyrihevosia tai muuta vastaavaa.

 

Vaaleatukkainen vajaa kolmekymppinen (kyllä, todella vajaa...) pitää pitkiä hiuksiaan aina ponnarilla tai letillä, mutta ei juuri koskaan auki. Säihkyvänsiniset silmät omistava nainen kulkee tallilla milloin missäkin vaatteissa. Yleensä Juulialla on päällään ratsastushousut, saappaat, huppari ja toppaliivi, mutta ei olisi ensimmäinen kerta jos hänet tapaa tallista pyjama päällä. Pituudella naista ei niinkään ole siunattu, vaan hän on tasan 163 senttimetriä pitkä, mutta ruumiinrakenteeltaan hoikka. Juulia tykkää vaatteista ja hänen päältään löytääkin uusia vaatteita paljon useammin kuin allun päältä..

 

Tarvo Heikkinen, vakio kengittäjä

Tarvo Heikkinen on Hiisivuoren vakio kengittäjä, joka on kengittänyt tallin kopukoita siitä lähtien, kun se sai alkunsa. Tarvo tavataan tallilla vain noin kerran kuussa, mutta satunaisesti myös muulloin, sillä hän on allun puolituttu, tarkemmin serkunisäntyttärenmiesystävä (josta syystä hän myös tulee lyömään irtokengän parin tunnin varoituksella mikäli vain ehtii). Tarvo kengittää jokaisen hevosen varmoin, mutta rauhallisin liikkein. Mies osaa todella käsitellä hevosia, sillä vaikeinkaan ratsu ei tunnu aiheuttavan hänelle minkäänlaisia ongelmia.

Tarvo on melko pitkä, eikä mikään hoikan puoleinen mies. Hänen käsissään on valtavat lihakset, eikä mies tunnu säästelevän puristus voimaa, vaan kätellessään muita Tarvo rutistaa valtavalla kämmenellään toisen luut lähes murskiksi varmistaen, että seuraavalla kerralla tämä muistaa olla kättelemättä häntä. Kengittämään Tarvo tulee aina asianmukaisissa varusteissaan, useimmiten kengittäjän essu päällään. Tarvo liikkuu aina ison punaisen pakettiautonsa kanssa, jonka takaosa on täynnä erilaisia kenkiä, niiden muotoiluun tarvittavia välineitä, sekä kaikkea mitä saattaakaan kengityksessä olla hyödyksi.

 

Olga Mäkelä, luotto eläinlääkäri

Olga Mäkelä, Hiisivuoressa säännölisesti vieraileva eläinlääkäri, johon todella voidaan luottaa. Oli sitten hevonen hipusen epäpuhdas tai ähkyä sairastava on Olga hetkessä paikalla. Nainen tuntee hyvin myös jokaisen tallin ratsun, joten hän on aina ensimmäisenä listalla, kenelle pirautetaan hevosen sairastuessa. Hevosten kanssa aina niin rauhallinen Olga tulee loistavasti juttuun ja puhelee eläimille aina rauhoittavasti, - rauhoittaen kenties samalla itseään? Töihin Olga säntää aina vaaleassa työtakissaan ja on muutenkin hyvin tarkka ja käytännöllinen. Nainen puhuu aina hiljaisella ja rauhallisella äänellä, mutta toisinaan muistuttaa enemmän säikkyä pikku tyttöä, kuin kokenutta eläinlääkäriä.
 

Olga osaa vastata kaikenlaisiin kysymyksiin liittyen hevosiin, luonnontieteeseen, matematiikkaan, biologiaan tai kemiaan. Työaikojen ulkopuolella naista näkee toisinaan myös ratsastamassa Hiisivuoressa, tosin tätä hieman harvemmin, sillä Olga on hyvin kiireinen töidensä suhteen. Olga on tavannut allun ja Juulian heidän etsiessä Hiisivuorta perustaessa läheltä hyvää eläinlääkäriä ja tästä lähtien kuulunut myös heidän lähimpään ystäväpiiriin. He eivät juurikaan pidä yhteyttä, mutta sitä ei tarvita, sillä  Olga vierailee sen verran usein tallilla.

©2017 Hiisivuori - suntuubi.com