Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Herra Vintiö

NIMI: Herra Vintiö
LEMPINIMI: Vintiö
ROTU: suomenhevonen
SÄKÄ: 164 cm
SUKUPUOLI: ruuna
VÄRI: voikko
SYNTYMÄAIKA: 02.04.2007, 18v.
KOULUTUSTASO:
          KO: helppo A
          RE: 110 cm
          ME: 100 cm
KASVATTAJA: Jorma Routa, evm
OMISTAJA: Hiisivuori
HOITAJA: etsitään, päiväkirja

  

  Erikoisen värinen suomenhevosruuna Vintiö muutti Hiisivuoreen Redwood -nimiseltä ratsastuskoululta, jossa hevonen ehti olla reilun vuoden tuntikäytössä. Sitä edellisestä ajasta hevosen elämää ei tiedetä juuri mitään, sillä ilmeisesti hevonen vaihtoi omistajaa jopa viiteen otteeseen. Ruuna hurmaa kaikki upealla ulkonäöllään ja omalaatuisella luonteellaan. Ratsastaessa, erityisesti laukatessa, hevosella saattaa olla hieman jarru ongelmia, mutta muuten Vintiö on tasainen menijä.

  Vintiö on oikein mukava hoitaa, vaikka hevonen keksiikin kaikenlaisia jekkuja. Karsinan ovea ei kannata jättää auki, sillä Vintiö saattaa lähteä käytävälle ihan vaan hengailemaan ja ärsyttämään muita hevosia. Vintiö osaa myös avata solmuja, joten hoitaessa kannattaa tarkistaa että solmu on sellainen mitä hevonen ei voi avata. Paras tapa on sitoa ruuna käytävälle. Vintiö ilveilee kummallisesti harjataessa ja kavioita putsataessa. Suitsia laittaessa Vintiö alkaa haukottelemaan ja oikealla ajoituksella kuolaimet saa helposti suuhun. Muussa tapauksessa kuolainten laitto voi olla vaikeaa... Taluttaessa muhkua suomenhevosta saa olla päättäväinen, jottei ruuna täysin jyräisi ihmistä. Joskus hevonen on hieman helpompi ja antaa ihmiselle tilaa, toisinaan taas täysin sietämätön.

  Ratsastaessa Vintiö on todella mukava. Se tarjoaa jokaiselle ratsatajalle haastetta eritavalla, eikä koskaan kuitenkaan liikaa. Alkeistunnille Vintiö ei tästä huolimatta sovi, koska se tempoilee ja heittelee päätään jos taluttaja vetää. Ruunalla on mukavat askellajit, joissa on helppo istua. Vintiö osaa kaikenmaailman koulukiemurat ja esittelee taitojaan aina mielellään. Laukoissa ruuna saattaa purra kuolaimeen kiinni ja laukata kierroksen täysiä ja sitten hidastaa. Tämän takia hevosella käytetään kuparirolleri-kuolainta.

  Esteillä Vintiö on todella kiva! Silloin se harvoin ryöstää, tuskin koskaan. Kaikenlaiset esteet ylittyvät hienosti mutta jos ratsastaja on vähänkin epävarma, herra sujahtaa esteestä ohi eikä vaivaudu hyppäämään. Myös liian pitkillä ohjilla ruuna tekee samaa, se ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi varma siihen että ratsastaja ei annakkaan kaikkia ohjeita. Vintiöllä on suomenhevoseksi todella hieno hyppytyyli. Ruunalta löytyy myös kapasiteettia aina metrikymppiin asti, mutta tästa korkeudesta selvitäkseen tarvitsee hevonen paljon enemmän apua myös ratsastajalta.

  Maastoillessa ruuna on reipas menijä, mutta saattaa toisinaan "säikkyä" pusikkojen mörköjä. Säikähtäessään ruuna lähtee laukkaamaan ilman jarruja, osalti tähän auttaa hevosen kuparirolleri-kuolaimet. Kuolaimet auttavat myös laukkapätkillä, kun pätkän lopussa Vintiö ei ole aina niin halukas hidastamaan toiseen askellajiin. Maastoesteet hevonen hyppää innokkaasti, mutta samalla periaatteella, kuin rataesteetkin; mikäli ratsastaja on epävarma, tai ohjat lerpattavat pyykkinaruina, hevonen kiertää esteen. Kaikki muut toimenpiteet, kuten kuljetus tai eläinlääkäri sujuvat vintiö osalta täysin vaikeuksitta.

Sukutaulu

I Uskomaton, evm
sh, 165 cm, vkko
II Mieletön, evm III evm
IIE evm
IE Unienkeli, evm IEI evm
IEE evm
E Neiti Söpö, evm
sh, 161 cm, rt
EI Herra Huu, evm EII evm
EIE evm
EE Kaunis-Tella, evm EEI evm
EEE evm

  Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Pellentesque sagittis mauris eu ante. Integer in elit. Donec arcu. Maecenas eros odio, volutpat at, ultricies sed, feugiat rhoncus, orci. Sed facilisis, tellus eu elementum feugiat, augue nibh aliquam mi, sit amet egestas lectus lorem non sapien. Fusce scelerisque dui id sapien. Etiam nonummy elit. Cras nulla purus, rutrum vel, interdum ullamcorper, vestibulum eget, lorem. Curabitur in felis et tortor consectetuer fringilla. Morbi convallis justo sit amet velit. Aliquam augue. Nulla facilisis pulvinar nunc.

Kisakalenteri

PÄIVÄMÄÄRÄ PAIKKA LUOKKA SIJOITUS
00.00.0000 paikka luokk A 00/00
00.00.0000 paikka luokk A 00/00

Vintiön varusteet

Vierasvihko

Miellyttikö erityisesti tämä ratsu sinua? Tähän vihkoon voit jättää porkkanat ja rapsutuksen Vintiölle!


Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: victoria
Kotisivut: http://youtu.be/NDT9jRhCTMA/

25.12.2015 17:12
Christmas Spirits ~ Aattoaamu

Aattoaamuna ihmiset yleensä viettävät aikaa mahdollisimman paljon perheensä kanssa, mutta mitä minä tein? Suuntasin aamulla noin kymmenen aikaan kulkuni kohti Hiisivuorta, koska halusin käydä Vintiön kanssa pienellä maastolenkille ennen kuin menisin illalla viettämään joulua muutaman kaverini luokse. Olin muistanut ottaa kotoani mukaan järjestelmäkamerani sekä tonttulakin ja joulukuusenköynnöksiä joulukuvien ottoa varten. Vintiö joutuisi tänään oikein poseeraamaan kameralle! Olin myös tehnyt Vintiölle joululahjan, jonka ruuna saisi tänään avata.

Parkkeerasin autoni huolimattomasti parkkipaikalle aivan vinoon, mutten jaksanut asiaa korjata, koska en uskonut, että tallille tulisi tänään paljoakaan ihmisiä. Kävelin reippain askelin tallipihan halki suoraan talliin, jossa hevoset olivat nauttimassa aattoaamun heinistään. Tallin omistajiakaan ei näkynyt missään, joten lähdin etsimään jotain paperilappua, johon voisin kirjoittaa omistajille tiedon siitä, mihin olin Vintiön kanssa lähtenyt. Onnekseni löysin satulahuoneesta pieniä muistilappuja sekä kuulakärkikynän. Kirjoitin lappuun 'Lähdin Vintiön kanssa pienelle maastolenkille näin aattoaamuna! - victoria'. Asetin lapun Vintiön karsinan oveen, jonka jälkeen lähdin satulahuoneeseen hakemaan orin varusteita. Menisin maastoon ilman satulaa, joten otin satulahuoneesta mukaani vain suitset sekä Vintiön harjat. Kävin vielä loimikaapilta hakemassa punaisen fleeceloimen, jonka laittaisin ruunan päälle maastolenkin ajaksi, jottei tälle tulisi kylmä. Vintiö oli nimittäin klipattu, jonka takia sitä täytyy loimittaa välillä liikaakin.

Laskin kantamukseni ruunan karsinan eteen. Otin ensimmäisenä Vintiön joululahjan, joka oli pehmeä paketti. Avasin ruunan karsinan ja annoin Vintiön haistella pakettia. Se selvästi haistoi hevosnamit paperin läpi, jonka takia tämä alkoikin hamuta pakettia huulillaan. Naurahdin ja repäisin paketin auki, jotta ruuna näkisi, mitä sisällä on. Sitä ei kiinnostanut nätit pintelit, jotka olin sille ostanut. Huomio kiinnittyi sen sijaan isoon kilon hevosnamipussiin. Kiskaisin sen nopeasti auki ja annoin muutaman namin Vintiölle, joka näytti erittäin tyytyväiseltä niitä syödessään. Tämän jälkeen vein ruunan lahjat karsinan eteen ja otin pölyharjan sekä dandyharjan mukaani. Annoin Vintiön olla harjattaessa karsinassa vapaana, koska se keskitti kaiken huomionsa heiniin, eikä juuri välittänyt siitä, mitä minä sen ympärillä hääräsin. Harjasin ruunan hyvin molemmilla harjoilla, jonka jälkeen puhdistin kaviot. Siitä Vintiö ei tykännyt sitten ollenkaan, joten ruuna päätti osoittaa mieltään polkemalla maata juuri sillä jalalla, jonka kaviota yritin putsata. Pitkäjänteisen yrittämisen jälkeen sain kuitenkin kaikki kaviot puhdistettua ja pääsin vihdoinkin suitsimiseen. Vintiö yllätti minut oikein positiivisesti ottamalla kuolaimen heti suuhun ilman isompia vastaväitteitä. Vedin suitset korvien taakse ja kehuin ruunaa, koska se oli hienosti antanut minun laittaa suitset. Kiinnitin vielä remmit, jonka jälkeen laitoin kypärän päähäni ja heitin vielä fleeceloimen Vintiölle. Tämän jälkeen olimmekin jo valmiita lähtemään!

Talutin Vintiön suoraan kentälle, josta nousin selkään jakkaralta. Lunta oli maassa aika paljon... Silmämääräisesti sanoisin, että hieman alle 10 senttimetriä. Istuin Vintiön selässä, joka käänteli päätään puolelta toisella tutkien maisemia. Otin ohjat käteeni ja annoin Vintiölle pohkeita, jotta ruuna lähtisi kävelemään. Ohjasin ruunan pois tallipihasta lumiselle tielle. Vintiöllä oli runsaasti energiaa, jonka takia sen käynti oli verkkaista sekä matkaa voittavaa. Annoin ruunan kuitenkin kävellä siinä tahdissa, kuin se itse halusi. En tuntenut Hiisivuoren maastoja vielä ollenkaan, jonka takia päätin olla tekemättä pitkää lenkkiä tänään. Olin kuitenkin aikaisemmin samaista tietä, jolla nyt kuljimme, ajaessani nähnyt hiekkapolun, joka haarautui isommasta tiestä vasemmalle. Ajattelin, että voisimme Vintiön kanssa käydä hieman tutkimassa polkua ja hyvän pohjan vastaan sattuessa, voisimme jopa ottaa pieniä ravipätkiä, laukkaamisesta en ollut niin varma.

Pian näkemäni polku tuli vastaan, joten käänsin Vintiön vasemmalle. Polku oli hiekkaa sekä purua tasaiseksi tasoitettuna. Vintiö katseli ympärilleen tutkien pensaita sekä puita, joita peitti paksu lumikerros. Maisemat olivat kieltämättä kauniit. Polkua kävelessämme näin vain suoraan eteenpäin jatkuvan polun, jonka päällä oli lunta ja sivuilla runsaasti kauniita lumisia puita. Näkymä oli niin kaunis, että siitä oli pakko ottaa kuva. Pysäytin Vintiön ja kaivoin kännykkäni taskusta. Otin nopeasti näkymästäni kuvan ja jaoin sen Snapchatin mystoryyni tekstillä 'Festive moments in the woods! Only seeing this beautiful view and Vintiö's ears'. Vintiö alkoi selvästi ärsyyntymään paikallaan seisomisesta, joten laitoin kännykkäni nopeasti takaisin taskuuni ja annoin ruunalle luvan jatkaa eteenpäin. Päätin samantien ottaa myös pienen ravipätkän. Vintiö lähti pienestä pyynnöstä ravaamaan eteenpäin isoin askelin. Minulla oli aluksi vaikeuksia ravissa istumisen kanssa, mutta sain kuitenkin liikkeestä kiinni hetken yrittämisen jälkeen. Pienen ravipätkän sijasta annoin Vintiön ravata aika pitkän matkan, koska ruuna näytti oikeasti pitävän maastoilusta.

Kun polku alkoi kaartamaan jyrkästi oikealle, päätin, että olisi aika kääntyä takaisin päin ja palata tallille. Paluu matkalla pidin askellajin ihan käyntinä. Nautin kauniista maisemista sekä metsän tarjoamasta hiljaisuudesta. Joulu oli aina kauheaa sähellystä sekä melua, jonka takia metsässä rauhoittuminen ennen illan juhlia oli vain ja ainoastaan hyvä asia. Vintiökin näytti nauttivan maastossa kävelystä melkein yhtä paljon kuin minäkin.

Palasimme pian talliin, jonka jälkeen otin varusteet Vintiöltä pois ja vaihdoin fleeceloimen tilalle kevyen tallitoppaloimen, jottei ruunalle tulisi tallissa kylmä. Palautin vielä varusteet satulahuoneeseen, jonka jälkeen suuntasin kulkuni autolle. Minulla olisi vain pari tuntia aikaa käydä suihkussa ja laittaa itseni kuntoon illan juhlia varten, joten kiire oli kova.

//Tällainen lyhyehkö jouluaatto tarina näin joulun kunniaksi! :D

Vastaus:

Olipas mukava ja ihanan jouluinen tarina! :) Kiva kuulla teidän jouluisesta maastolenkistä tarkemmin, huomasinkin lapun ovessa kun kävin heittämässä paria hevosta jo tarhaan. Voin vain kuvitella kauniit maastot, ei tainnut olla yhtään huono ajatus tulla jouluratsastukselle? Vintiö näytti myös kovasti pitävän sinun lahjasta, siitä makeasta puolesta. ;) Joiduin heltymään ja antamaan sille tuossa jouluaatto iltasella vähän lisää niitä nameja, kun ruuna niin kiltisti karsinasta tapitti.

Sitten oikeinkirjoitukseen. Todella sujuvaa tekstiä! En löytänyt ainakaan yhdellä lukukerralla yhtään kirjoitusvirhettä, ainoastaan yhden ajatus virheen, kun olit jossakin kohtaa puhunut Vinskistä orina "orin kanssa". :D Myös kappalejako oli nyt todella kiva ja tasainen, juuri sopivan pituiset kappaleet. Saat tästä 10tr ja 10 tähtipistettä.

- allu

Nimi: victoria
Kotisivut: http://https://www.youtube.com/watch?v=zbq9dfW69Zs/

20.12.2015 14:58
Russian Roulette ~ Kokeiltiin kouluratsastusta

Mikä onkaan parempaa, kuin lauantai aamupäivä tallilla hoitohevosen kanssa viettäen? Vietin lauantain aamupäiväni toisaan Hiisivuoressa hoitohevoseni Vintiön kanssa, pääsin myös pitkästä aikaa hevosen selkään ja voin sanoa, että kyllä ne vanhat opit palautuivat mieleen tekemällä, vaikkakin paljon muisteltavaa minulla vielä on. Jos vaikka kertoisin hieman päivästäni...

Saavuin tallille hieman kymmenen jälkeen aamulla, jolloin parkkipaikalla oli vain muutama auto eikä pyöriäkään ollut kuin yksi. Hiljainen aamu oli siis tiedossa! Minulle aikaisin herääminen on aina ollut hankalaa, joten olin ylpeä itsestäni, kun olin jaksanut kammeta itseni ylös sängystä ennen puolta päivää. Aamu oli kuitenkin kaunis sekä virkistävä, joten päätin lähteä tallille ratsastamaan Vintiön, nyt on kerran viikonloppu, jolloin hoitajat saavat liikuttaa hoitohevosiaan. Hevosen selkään olisi taas oikein kiva päästä yli puolen vuoden tauon jälkeen. Tiesin kuitenkin jo valmiiksi, että taitoni tulisivat olemaan todella ruosteessa, jonka takia toivoinkin ettei Hiisivuoreen ole tänään tulossa paljoakaan porukkaa, jotta saisin ratsastaa kaikessa rauhassa. Mikäli maneesin katsomossa olisi muutamakin ihminen, alkaisin aivan varmasti ylisuorittamaan ja mokaisin kaiken aivan totaalisesti. Olin automatkalla suunnitellut muutaman tehtävänkin jo valmiiksi ratsastusta varten. Sellaisia ihan perus tehtäviä, joihin sisällytin siirtymisiä sekä pysähdyksiä. En vielä lähtisi yrittämään mitään hankalia tehtäviä, koska Vintiö on kuitenkin uusi tuttavuus, eikä omissa taidoissanikaan ollut erikoisemmin mitään kehumista. Myönnän, että olin kuitenkin innoissani, koska pääsisin taas pitkästä aikaa ratsastamaan omasta osaamisestani riippumatta.

Astelin parkkipaikan halki kohti tallia. Maa oli kuiva ja taivas sininen enkä nähnyt pilven pilveä koko taivaalla. Vaikka sää olikin hyvä, halusin siltin ratsastaa maneesissa, koska ulkona puhaltava viima ei olisi ainakaan ratsastajalle järin miellyttävä. Kävelin tallipihan poikki suoraan talliin, jotta pääsisin hoitamaan sekä varustamaan Vintiön ratsastuskuntoon. Minulla oli menoja illalla, joten en pystyisi kauheasti aikaa tänään viettämään, josta pienimuotoinen hoppuni johtuikin. Tallissa oli vielä muutamia hevosia nauttimassa aamuheinistään, joista yksi oli Vintiö. Ruuna rouskutti karsinassaan tyytyväisenä viimeisiä aamuheinän rippeitään, eikä kiinnittänyt minuun ylimääräistä huomiota. Suuntasin siis suoraan satulahuoneeseen, josta etsin Vintiön varusteet käsiini. Ruunalla oli ruskea satula sekä suitset, vihreäharmaa WEGAn satulahuopa sekä vaaleanvihreät suojat. Väri sopi kieltämättä voikolle ruunalle, mutten tiennyt näyttivätkö suojat loppujen lopuksi kivalta ollenkaan. Kannoin tavarat Vintiön karsinan eteen, jonka jälkeen palasin satulahuoneeseen ja otin mukaani ruunan harjalaatikon, joka oli myös vaaleanvihreä. Kun toin varusteita Vintiön karsinan eteen, ruunan kiinnostus alkoi selvästi heräämän. Se nimittäin katseli minua uteliaana karsinansa kalterien välistä sieraimet laajeten hengityksen tahtiin. Puhuin ruunalle rauhallisesti samalla, kun avasin karsinan oven ja menin sisälle riimu kädessäni. Vintiö ei pistänyt vastaan, kun pujotin riimun sen päähän ja napsautin soljen kiinni. Silitin ruunan päätä ennen kuin kävin hakemassa pölyharjan, jolla harjasin päälimmäiset pölyt ruunasta pitkin vedoin. Koska Vintiö ei ollut ehtinyt vielä ulos, ei tämän jaloissa ollut mutaa ja ruuna oli muutenkin normaalia siistimpi. Harjasin ruunan vielä dandyharjalla sekä pehmeämmällä bodyharjalla, jonka jälkeen sen karva kiilsi oikein hienosti. Vintiö oli vasta klipattu, joten ruuna näytti huomattavasti siistimmältä, kuin suomenhevoset tähän aikaan yleensä. Pääsin itsekin huomattavasti helpommalla, kun ei tarvinnut alkaa harjaamaan monen senttimetrin paksuista karvapeitettä. Harjaamisen jälkeen putsasin ruunan kaviot, jonka jälkeen olikin varustamisen aika. Laitoin vaaleanvihreät jännesuojat jalkoihin, vaikka ruuna paikoittain vastustelikin nostelemalla jalkojaan juuri silloin, kun olin suojaa sen jalkaan laittamassa. Tämän jälkeen asetin vaaleanvihreän yleishuovan sekä valkoisen lampaankarvaromaanin ruunan selkään ennen satulaa. Vintiö oli eri mieltä kanssani satulan laitosta, joten tämä alkoi uhittelemaan näykkimällä ilmaa. Huitaisin kädelläni ilmaa, jotta Vintiö lopettaisi ja antaisi minulle tilaa. Ruunaa ei kauheasti näyttänyt huvittavan, mutta sain kuitenkin satulan tämän selkään ja huovan sekä lampaankarvan satulaan kiinnitettyä. Kiristin vielä satulavyön, jonka jälkeen menin karsinan ulkopuolelle lämmittämään ruunan suitsissa olevia olympia-kuolaimia. Kun kuolaimet eivät enää olleet niinkään kylmät, kävin laittamassa suitset Vintiön päähän ja kiinnitin remmit. Ruuna ei tänään vastustellut suitsituksessa ollenkaan, joka oli jollain tavalla helpotus, koska en itse olisi yhtään jaksanut sen kanssa asiasta alkaa keskustelemaan. Kun Vintiö oli valmis, kävin vielä vetämässä ratsastussaappaat jalkaani ja kypärän päähäni, jonka jälkeen olimme valmiita lähtemään maneesille päin.

Taluttaessa Vintiö asteli isoja askelia koko ajan minua puoli metriä edellä. Pysäytin ruunan välillä, jotta se alkaisi kuunnella minua myös taluttaessa edes hieman. Maneesin ovi oli auki, eikä siellä ollut minun onnekseni yhtään ratsukkoa. Talutin siis Vintiön maneesiin ja suljin oven perässäni. Kävelytin ruunan kerran maneesin ympäri, jotta näkisin hieman, miten ruuna käyttäytyisi yksin maneesissa. Ruuna käyttäytyi kuitenkin aivan normaalisti, joten talutin sen keskihalkaisijalle. Kiristin satulavyötä vielä kerran sekä laskin jalustimet alas, jonka jälkeen ponnistin selkään. Vintiö tuntui isolta ratsulta, vaikka sillä olikin säkää vain 164 cm. Tarkistin vielä satulavyön kireyden, jonka jälkeen painoin hellästi pohkeillani ruunan kylkiä, jotta tämä lähtisi kävelemään. Aloitimme pitkillä ohjilla kävelemisen vasempaan kierrokseen. Alkukäynnin aikana hidastin ruunan askellusta istunnallani sekä kannustin uudestaan eteenpäin pelkästään vatsalihaksiani sekä lantiotani käyttäen. Vintiö kuunteli yllättävän hyvin istuntaa, joka oli todella hyvä asia. Kun olimme kävelleet kaksi kierrosta molempiin suuntiin, keräsin ohjat käteeni ja aloin kääntämään Vintiötä volteille. Ruuna oli kyljistään todella jäykkä, jonka takia keskityin aluksi vain taivuttamiseen sekä asettamiseen, jotta saisin Vintiön mahdollisimman hyväksi kyljistä. Tuntui oudolta olla pitkästä aikaa hevosen selässä, mutta samalla todella kivalta, koska myönnän kaivanneeni ratsastusta. Työskentelin hyvän tovin ihan ympyröillä sekä volteilla ravissa sekä käynnissä. Vintiö alkoi pikku hiljaa taipumaan paremmin, joten siirryin tämän päiväisen ratsastuksen päätehtävään, jonka olin suunnitellut. Ratsastin peilipäädystä keskihalkaisijalle, jonka keskellä pysäytin Vintiön ja pyysin ruunaa jatkamaan käynnissä, keskeltä teimme pohkeenväistöä takaisin uralle ja katsomon päädyssä laukannosto ja laukassa laukkaympyrä sekä loiva kiemuraura pitkälle sivulle. Ensimmäisellä yrittämällä Vintiö hätiköi väistössä ja painoi kuolaimelle. Muistitin ruunaa kantamaan itsensä nostamalla sisäkättä ylöspäin. Näin sain ruunan lavat nousemaan sekä painon pois kuolaimelta. Laukannostossa Vintiöstä tuli todella vahva sekä etupainoinen, joka tuotti paljon ongelmia. Ratsastin istunnalla takaa eteenpäin, jotta saisin ruunan pysymään koottuna myös laukassa. Liikkeen tullessa takaa eteen ruuna painautui entistä enemmän kuolaimelle, joten nykäisin kunnolla sisältä samalla, kun ratsastin sisäpohkeella ulko-ohjaa kohden. Näin ruuna ryhdistäytyi myös edestä. Jouduin jatkuvasti nostamaan ruunan lapoja, mutta peräänanto pysyi silti tasaisena. Loivalla kiemurallauralla Vintiö yritti vaihtaa laukan, mutta onnistuin estämään sen juuri ja juuri. Laukassa istuminen tuntui oudolta ja näytin todennäköisesti aivan perunasäkiltä siellä selässä pomppiessani. Raviin siirtyminen tuotti paljon ongelmia, koska Vintiö nojasi voimalla kuolaimeen, kun otin pidätteen. Ohjasin ruunan pienelle voltille, jossa siirsin sen raviin istunnan sekä pidätteiden avulla. Ratsastin samaa tehtävää muutaman kerran molempiin suuntiin ja lopuksi tehtävä alkoikin jo sujua ihan hyvin. Lopuksi tein vielä kevyen loppuverryttelyn, jonka aikana annoin Vintiö venyttää kunnolla eteen ja alas, jottei sen lihakset jäisi jumiin.

Loppukäyntien jalkeen jalkauduin satulasta, löysäsin satulavyön ja lähdin taluttamaan Vintiötä talliin. Ruunalla ratsastaminen oli ollut oikein antoisaa, vaikka käteni olivatkin näin jälkeenpäin melkein putoamassa pois Vintiö etuosan kannattelemisen takia. Ruuna oli kuitenkin osoittautunut oikein kivaksi kouluhevoseksi, joka saattaisi jopa pärjätä isommillakin kouluradoilla. Odotin jo innolla seuraavaa ratsastuskertaa, jolloin voisin tehdä jotain hieman vaikeampaakin, koska Vintiö oli selviytynyt tehtävästä tänään oikein mallikkaasti. Vein ruunan talliin, hoidin sen ja lopuksi vielä puhdistin likaiset varusteet, jonka jälkeen kävin syömössä evääni ja palasin talliin. Vielä ennen kuin lähdin kotiin vein Vintiön tarhaan ja siivosin sen karsinan.

// Näin pienenä ideana hoitajan näkökulmasta; olisi tosi kiva, jos Hiisivuoressakin olisi mahdollisuus ostaa varusteita omalle hoitohevoselle sekä itselle! + jotain tehtäviä sekä merkkejä olisi kanssa kiva suorittaa tuon kuukauden tehtävän ohella. :)

Vastaus:

Oikein kivan pituinen ja tarkasti kerrottu tarina. Musiikki toi myös kivan lisän tarinaasi. Tällä kertaa en törmännyt yhteenkään kirjoitusvirheeseen, hyvä! Mukana oli jälleen hieman sekaisin aikamuotoja, vinkkinä kannattaa ajatella, että preesens ja perfekti, sekä imperfekti ja pluskvamperfekti ovat parit keskenään. Kaksi isointa kappaletta tarinan keskellä olisi myös voinut jakaa hieman pienempiin osiin lukemisen helpottamiseksi. Kaikkiaan tarinasi oli sujuva ja mukava lukea.

Teillähän meni Vintiön kanssa oikein hyvin. Ruuna osaa tarjota kaikille sopivasti haastetta, mutta osaa myös vaikka mitä. Merkkejä ei varmaan tule kuukausittain enempää, kuin tuo yksi, ellemme Ciaran kanssa ala laittaa niitä tapahtumiin. Tämä siksi, että olemme todenneet tämän melko hankalaksi systeemiksi. Tuo varusteiden osto mahdollisuus ehdotus pistetään kuitenkin korvantaakse ja jotain tallirahankulutus juttuja on suunnitteilla. ;) Saat tästä 15 tr ja 20 tähtipistettä.

- allu

Nimi: victoria

04.12.2015 19:23
The Kinslayer ~ Ensimmäinen hoitokerta + joulukuun tehtävä

Olin juuri päässyt koulusta ja juoksin parkkipaikan halki autolleni kaatosateessa. Olin juuri viettänyt seitsemän tuntia kaupunkimme sairaalassa tutustumassa sairaanhoitajien päivittäisiin tehtäviin, joten olin suoraan sanottuna uupunut, koska en viime yönä ollut juurikaan nukkunut kemiantentin takia, johon meidän piti opiskella pitkä liuta kemiallisia merkkejä sekä yhdisteitä ja lääkeaineiden kemiallisia kaavoja. Pänttäämisen olin aloittanut ajoissa, koska tänään menisin Hiisivuoreen katsomaan tulevaa hoitohevostani Vintiötä, johon olin Facebookissa törmännyt. Hiisivuoren ilmoitus oli pistänyt silmään ja tuo suomenhevosruuna vaikutti oikein mukavalta sekä juuri sopivalta hevoselta minulle. Olin laittanut tallin toiselle omistajalle Ciaralle viestiä ja sovimme, että tulen katsomaan oria ensimmäisen kerran torstaina eli tänään. En ollut miltein puoleen vuoteen ollut hevosten kanssa tekemisissä, joten olin todella iloinen siitä, että vastaan oli vihdoinkin tullut mukavan oloinen hevonen sekä talli. Harmi vain, että sää ei ollut tänään järin suopea suunnitelmieni kannalta. Suomen alkutalvi ei muistuttanut normaalia sitten ollenkaan, koska kokoajan satoi vettä eikä lunta näkynyt sitten missään. Inhottavinta vesisateessa kuitenkin on se, että yön aikana teille jäänyt vesi jäätyy ja aamulla saa olla erityisen varovainen, jottei aja peilijäiseltä tieltä suoraan ojaan. Kaasutin pois sairaalan parkkipaikalta ja suuntasin kohti Hiisivuorta, jonne en löytäisi varmaankaan ikinä, vaikka minulla navigaattori olikin käytössä...

Puolisentuntia kestäneen ajomatkan jälkeen kaarroin Hiisivuoren parkkipaikalle, jossa oli jo pari autoa parkissa. Parkkeerasin mustan mattapintaisen BMW:ni mahdollisimman kauas muista autoista ja nousin autosta ulos vesisateeseen. Parkkipaikalta näin kentän, maneesin sekä vanhahkon tallin. Astelin nahkasaappaat jalassa mutaisen pihan halki suoraan talliin toivoen, että löytäisin Ciaran tallista, jonka kanssa olin tapaamisen sopinut. Olin aamulla kiireessä unohtanut tallivaatteeni kotiin, joten joutuisin tänään olemaan tallilla kymmenensentin piikkikorkosaappaillani, Vero Modan punaisessa villakangastakissa sekä piukoissa farkuissa. Kai minä nyt yhden tallikäynnin kestäisin, mutta jatkossa minun pitäisi muistaa tallivaatteet. Korkokengät eivät nimittäin ollut se turvallisin valinta. Tallissa oli runsaasti isoja karsinoita, joista melkein jokaisessa näytti olevan hevonen tällä hetkellä. Kävelin tallikäytävää pitkin yrittäen löytää Vintiön karsinan. Äkkiseltään laskettuna karsinoita oli kaksitoista, joka oli omasta mielestäni juuri sopiva hevosmäärä ratsastuskoulussa. Vintiön karsinan löysin vasemmalta puolelta. Karsina oli toiseksi viimeinen käytävällä ja Vintiön molemmilla puolilla oli kirjava poni, joihin en kiinnittänyt sen enempää huomiota. Vintiö oli oikein kivan näköinen voikko suomenhevonen, jolla oli korkeutta noin 160 cm. Tässä vaiheessa en kuitenkaan ruuna vielä käynyt moikkaamassa, koska minun pitäisi löytää Ciara, jotta tämä voisi esitellä minulle hieman tallia ja kertoa tallin tavoista sekä käytännöistä. Päätin suunnata aivan tallin päähän, jossa oletin satulahuoneen olevan. Ehkä löytäisin tallin toisen omistajan sieltä. Satulahuoneessa ei kuitenkaan ollut ketään, joten suljin oven perässäni ja lähdin kävelemään kohti tallin ovia. Ovesta käveli minua vastaan hymyilevä nainen joka tervehti minua iloisesti. "Hei! Olen Victoria ja etsin Ciaraa", sanoin mittaillen naista katseellani. "Seisoo suoraan edessäsi. Kiva, kun pääsit tulemaan! Haluatko, että esittelen sinulle hieman paikkoja?" nainen selosti yhteen hengenvetoon. Nyökkäsin ja sanoin, että pieni tallikierros ei olisi pahitteeksi.

Ciara johdatti minut uudelleen tallin perälle, jossa hän näytti minulle pesukarsinan, vanhan maitohuoneen, jossa oli hoitajien sekä tuntilaisten lokerot, heinäladon sekä satulahuoneen. Satulahuoneessa Ciara muistutti minua siitä, että varusteet kuuluisi aina palauttaa takaisin omille paikoilleen sekä kertoi tallin käytännöistä hieman lisää. Hän myös näytti, missä Vintiön varusteet olivat ja kehotti minua nappaamaan ruunan harjalaatikon mukaani. "Haluatko käydä vielä läpi maneesit sekä muut vastaavat vai hoidatko mieluummin Vintiön?" Ciara kysyi. "Taidan mielummin jäädä talliin hoitamaan Vintiötä. Ulkoilu ei kauheasti houkuta tuon vesisateen takia", selitin, "niin ja pahoittelen maailman epäkäytännöllisintä tallivaatetusta. Unohdin aamulla kouluun lähtiessäni tallivaatteni eteiseen, enkä ehtinyt hakemaan niitä enää." Ciara naurahti ja sanoi, ettei se haittaa kunhan en mene loukkaamaan itseäni korkojen kanssa. Naurahdin ja hyvästelin Ciaran ennen kuin suuntasin Vintiön karsinalle harjalaatikon kanssa. "Niin ja muuten! Vintiö ei mene tänään tunnille, joten voit kaikessa rauhassa hoitaa ruunan", Ciara vielä huikkasi olkansa yli.

Otin Vintiön karsinan riimun ja avasin ruunan karsinan oven. Ciara oli maininnut minulle, että Vintiö osaa availla solmuja, jonka takia päätin antaa ruunan seisoa vapaana karsinassa, mikäli tämä osaisi jotakuinkin pysyä paikallaan. Ruuna katseli minua uteliaana korvat hörössä, kun tulin karsinaan harja sekä riimu kädessäni. Suljin oven perässäni ennen kuin laitoin riimun ruunan päähän. Vintiö vaikutti hieman säheltäjältä jo näin aluksi, mutta ei se minua haitannut. Aloitin harjaamaan ruunaa kaulasta ja etenin pitkin vahvoin vedoin kaulasta jalkoihin ja niin edelleen. Vintiö tutkaili minua sivusilmällä aina vähän väliä. Ruuna pysyi suhteellisen hyvin paikallaan muutamaa epämääräistä pyörähdystä lukuun ottamatta. Harjasin ruunan todella hyvin eikä sen turkissa näkynyt yhtään mutaa tai likaa harjauksen jälkeen. Vielä olisi kavioiden puhdistuksen aika, jonka jälkeen minun pitäisikin jo suunnata kotiin valmistautumaan huomiseen koulupäivään. Ensimmäistä kaviota nostaessani Vintiö päätti astella muutaman askeleen eteenpäin nostamatta jalkaansa. Sain hetken maanitella ennen kuin ruuna suostui jalkansa maasta nostamaan. Puhdistin kaikki neljä kaviota, jonka jälkeen olin hoitamisen suhteen valmis. Rapsutin vielä hetken ruunan päätä ja annoin sille puolikkaan kuivatun leivän. Otin orilta riimun pois ja puhdistin käyttämäni harjat vielä ennen paikalleen vientiä. Kun olin saanut kaiken valmiiksi moikkasin Vintiölle ja suuntasin juosten tallista suoraan autooni, koska sade oli yltynyt kaatosateeksi sinä aikana, kun olin itse hääräillyt tallissa. Käynnistin auton ja käänsin radion päälle. "15 candles, Redeemers of this world, Dwell in hypocrisy: How were we supposed to know?" soi juuri Radio Rockista. Tunnistin biisin Nightwishin The Kinslayeriksi, jota olin aikoinani kuunnellut todella paljon. Musiikin soidessa peruutin pois Hiisivuoren parkkipaikalta. Hiisivuori vaikutti oikein mukavalta tallilta ja Vintiöstä olisi varmasti moneksi, kunhan pääsisimme tekemään enemmän asioita yhdessä.



~ Joulukuun tehtävä ~

Annan Vintiölle lahjaksi paketin, joka on osaksi pehmeä, mutta sen sisältä löytyy myös jotain kovempaa ja ehkä rahtusen herkullisempaakin. Asetan itse kutomani vaaleanvihreän joulusukan kiinni Vintiön karsinan oveen ja kävelen lahja kädessä ruunan karsinaan. Lahjan keksimiseen ei ollut mennyt kauaa, koska heti hevostarvikeliikkeeseen mentyäni näin sen, mitä halusin ruunalle ostaa. Vintiötä näytti paketti kiinnostavan aika paljonkin, sillä ruuna tökki sitä turvallaan. Revin punaisen lyhtypaperin pois paketin päältä ja sisältä paljastui pintelit sekä kahden kilon pussi hevosnameja. Pintelit olivat vaaleanvihreät ja niissä oli tarran päällä vaaleanvihreää Batman-nauhaa. Pintelit olivat näyttäneet niin kivoilta kaupan hyllyllä, etten voinut olla vastustamatta kiusausta niiden ostamisesta. Vintiö ei kuitenkaan näyttänyt olevan kiinnostunut pinteleistä vaan namipussi näytti olevan paljon ihmeellisempi. Kävin nopeasti sujauttamassa pintelit joulusukkaan ja avasin namipussin, josta annoin muutaman namin Vintiölle. Ruuna näytti tyytyväiseltä ja tönäisi minua selvästi viestittäen, että se olisi halunnut vielä muutaman lisää. Hellyin sen verran, että annoin Vintiölle vielä yhden namin ennen kuin kävin viemässä namitkin joulusukkaan. Sitä en tiedä, mitä Vintiö piti pinteleistä, mutta heppanamit näyttivät ainakin ruunalle maistuvan.

Vastaus:

Mahtavaa, että sait näin nopeasti tarinan aikaan, eikä tämä nyt mikään kovin lyhytkään ole. :D
Tarina eteni hienosti, eikä siitä löytynyt juurikaan kieliopillisia virheitä. Tykkäsin erityisesti kuviluistasi, jotka tekivät tarinasta mukavan kokonaisuuden. Tässä nyt kuitenkin muutama asia, joihin voisit jatkossa kiinnittää hieman huomiota;
- aikamuodot, heittelivät hieman preesensin ja imperfektin välillä tehden tarinasta joissain kohdissa hieman hankalan lukea.
- pientä toistelua, tätä löytyi ihan vain parista kohtaa esim juurikin tarinasi alusta "Olin juuri päässyt koulusta ja juoksin parkkipaikan halki autolleni kaatosateessa. Olin juuri...". Näihin voi yrittää miettiä vaihtoehtoisia ilmaisuja.
- pari pientä kirjoitusvirhettä, jotka eivät tosin haitanneet juuri lukemista.

Uskon, että tulette Vintiön kanssa hyvin toimeen. Mukavaa, että löysit Hiisivuoren tai Hiisivuori löysi sinut, miten se nyt sanotaan :D Hevosten kanssa on ihana puuhailla juuri siksi, että siinä samalla arjen kiireet ja murheet unohtuvat. Sitten tehtävään. Hauskan lahjan keksit Vintiölle. Ruuna tulee varmasti pitämään ainakin nameista, pintelit taas sopivat hevosen varusteiden joukkoon täydellisesti, sillä myös muut herran tavarat ovat väriltään vaaleanvihreitä. (Varustekaapit ovat tulossa tuota pikaa hevosten sivuille, kunhan Ciara vain ehtii linkkailla ne.) :)

Saat melko pitkästä ja erinomaisesta tekstistä 15 tähtipistettä, 20 tr ja joulukuun tehtävän suorituksesta kyseisen merkin.

- allu

©2018 Hiisivuori - suntuubi.com